sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kiemurauria ja auringonpaahdetta

Pitkästä aikaa ehdin istahtaa koneen äärelle vähän pidemmmäksi toviksi, ja seuraajien toiveiden  mukaan luvassa olisi ratsastuspostaus!

Tässä perehdyn nyt yksityiskohtaisesti 9.8. torstain tuntiin.  Kyseessä olikin syyskauden ensimmäinen tunti, ja tuli kyllä huomattua lomailun jättämä jäykkyys niin itsessäni, kuin hevosessa. Lisäksi kuumuus alkoi loppua kohden syömään voimia, sillä lämpötilaa löytyi reilut +28 astetta. 

Kauden pääsin aloittamaan vanhan ja tutun Patsyn kanssa. Poni on tunnettuun tapaan kovin jännittynyt ja jäykän puoleinen, enkä kyllä vieläkään ymmärrä tämän karvakorvan nappuloita...

Kaikki kuvat c)Aino !

Tunti alkoi hitaalla temmolla ja koitin vain löytää tuntumaa Patsyn. -Tosin tuloksetta :D
Aloitimme rennosti ravaamaan kenttää ympäri ympyröitä ja suunnan vaihtoa tehden. Patsyyn oli vaikea saada pehmeää kontaktia ja jäin todella kovaksi käsistäni. Pariin otteeseen poni rentoutui, mutta kylläkin vain pieneksi hetkeksi.
Ravailujen jälkeen siirryimme päivän ensimmäisiin laukkoihin. Jäimme erillisille pääty-ympyröille ja otimme laukkaa pienissä erissä. Ensin menimme kevyttä ravia 1/4 osan ympyrästä ja sitten istuimme toisen 1/4 osan ympyrästä harjoitusravissa, kunnes nostimme laukan. Laukkaa mentiin aina yksi kierros, ja sitten sama juttu uudestaan. 




Alkuun Patsy oli pohkeen takana ja nostot jäivät siis pitkiksi. Parin energisemmän ravipätkän jälkeen nostot alkoivat kuitenkin terävöityä ja parantua. Sain itse myös hiukan korjattua istuntaani Patsyn laukassa. Se on luonnostaan kovin pieni ja tikittävä, mutta onneksi tasainen. Siinä on siis suhteellisen helppo istua, mutta jos haluaa menon näyttävän rennolta, saa itsekkin tehdä paljon työtä myötäämisen kanssa. 
Suunnan vaihdettuamme laukannostot ja raviin siirtymiset tasoittuivat, ja voisin jopa sanoa menon näyttäneen ihan siedettävältä.




Tämän jälkeen aloimme tekemään käynnissä loivia kiemurauria ja koitimme parhaamme mukaan taivutella ja asettaa hevosia. Parin kiemuran jälkeen jalustimet löytyivätkin ratsujen kauloilta ja aloimme tulemaan kiemurauria ravissa.
Ensin tulimme niin, että kaikki kaaret mentiin ravissa (kentän kulmat mukaan lukien. ) ja suorat kävelimme. Tässä kohtaa Patsy oli jo aika hyvin pohkeen edessä ja ravisiirtymiset eivät olleet enää niin tahmeita.
Pian kiemuratehtävään tuli pientä muutosta, ja aloimmekin tulemaan suorat ravissa ja kaaret käynnissä.
Patsy alkoi tuntumaan ravissa jo ihan siedettävältä ja pääsin itse istumaan syvemmin satulaan.
Kaikki siirtymiset oli tarkoitus tehdä mahdollisimman voimakkaasti vain istuntaa käyttäen. Käynnistä raviin tämä onnistuikin jo aika mallikkaasti, mutta ravista siirtyminen käyntiin olikin hieman hankalampaa puuhaa. Patsy oli jo niin paljon pohkeen edessä, että vaati vielä enemmän pidätteitä ohjista siirtyäkseen tasaisesti käyntiin.





Parin suunnan vaihdon ja tehtävän muuntelun jälkeen ravailimme loppuravit, mutta ilman jalustimia! Kaikkien iloksi opettaja tokaisi, etttä olisi aika keventää hieman ilman jalustimia. 
Ainakin se on hauskan näköistä ellei muuta...:")

Ravailujen jälkeen kävelimme pari kierrosta pitkin ohjin, kunnes tulimmekin jo kaartoon.
Tunti ei ollut tyylipisteiden osalta kovinkaan loistokas, mutta ainakin itse opin taas uutta! Patsy toi hyvin esiin istuntani ongelmat, ja pystyin niitä jo heti hieman korjailemaankin.
Etenkin ravissa jään itse pahasti etukenoon ja samalla jäykistän hartiani. Tästä syystä käteni heiluvat milloin missäkin, ja tuntumaa hevosen suuhun ei ole paljoakaan.
Etukenon aiheuttamana jalkani jää puristukseen polven kohdalta ja jalkani valuu liian taakse. Laukassa virheeni eivät näy yhtä selkeästi, mutta siinäkin etukeno on aivan hirveä.
Pitäisi siis itse saada ryhtiä kehiin ja oppia rentoutumaan oikealla tavalla.




Nyt ei muuta kun seuraavaa tuntia odottelemaan kokemusta rikkaampana!
Palaillaan ensi postauksessa :D
-Juuli








torstai 19. heinäkuuta 2018

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

"Hevonen, kaviot, kiviä, kipinät, lakeutta ja kuva on täysi. Mutta maisema kenuu, ohjat lentävät taakse, taivaanranta pakenee, Eteläiset metsät ja talot ovat tummat taivasta vasten, Kaviot kipinöivät. Kasvoja vasten lentävät paarmojen joukot."

-Väinö Kirstinä


Miltei koko tammalauma kerääntyi
 aidan viereen tähyilemään
uutta varsaa.


Leirin huumassa kerkesi
 tämäkin nuorukainen putkahtaa maailmaan.


."Olkien päällä märkä mytty, jalkoja sikin sokin. Mutta ruskea varsa nousee pystyyn, elämä huojahtaa."

-Tuula Korolainen


Alle päivän ikäinen kaviokaveri.


3,...2,...1,...RÄPS!

-Toinen kotini ;D


Leiriläiset kuunteelmassa
hyvin innokkaana teoriaa...:")


"Luonto leppyi lempeäksi kovan kiireen kolhimille, työpaineen pakottamille.
Suvi salli suloisintaan, kesä antoi kauneintaan, nurmi tuoksui, linnut lauloi, tuuli leyhyi leppeästi.
Järvi hohti hopeoina, kultatähtinä kimalsi, timantteina tuikahteli.
Kaikki kiireet katosivat saunan sylissä somassa, paineet pois jo putosivat, järven lempeen lainehille."





On se laidunelämä niin rankkaa...














Tälläistä tunnelmapostausta tällä kertaa. Instagramissa kyselinkin jokunen aika sitten, että mikä postaus olisi toiveissa, ja kuvapostaus nousi heti ykköseksi. Tässä nyt kuvia menneiltä leireiltä!



-Juuli


perjantai 22. kesäkuuta 2018

Leiriä toisensa perään

Viikot ovat vierineet ja kesälomakin alkoi jokunen aika sitten. Itse taputtelin kahdeksannen luokan ja siirryn nyt odottelemaan peruskoulun viimeistä vuotta. Todistuksesta ei sitten puhuta sen enempää...Sanotaanko vain, että tsemppaamista tarvitaan!


Heti loman alettua marssin rippileirille viikon ajaksi ja sen jälkeen ehdin olemaan vaivaiset kolme päivää kotona, kunnes olikin taas aika lähteä reppuineen päivineen leirille. Tällä kertaa tosin hevosten pariin ja vähän eri roolissa.
Olin ilmoittautunut toimimaan esteleirin leiritätinä, ja nyt jälkeenpäin voin sanoa, että oli kyllä odotettua uuvuttavampi kokemus. :")
Leirillä pääsinkin sitten ihan kunnolla työnmakuun ja kaiken ohessa sain tutustua aivan ihaniin leiriläisiin. Heidän kanssaan leikimme joka iltana "totuus vai tehtävä" (tote) -peliä. Muunsimme vielä siitä oman totuuspainoitteisen version, toton!

Leiriläiset pääsivät perehtymään irtohypytykseen, ja tässä
Omppu-ponin upea loikka!

Joku taisi olla hiukan hukassa irtohypytyksen ideasta?...


Omat päiväni kuluivat aikalailla laitumien ja tallien parissa, ja yhtenä päivänä pääsimme maalaamaan itsesuunnittelemiamme puomeja! Pakko kyllä kiittää tallinomistajaa tästäkin mahdollisuudesta, sill' olihan mulla aika mageet "toimistotilat"...
Illat etenivät sitten taas aika takkuilevasti ylivilkkaita leiriläisiä nukuttaessa ja multa kun ei tuota auktoriteettiä hirmuisemmin löydy, niin koko homma vähän räjähti käsiin. Veikkaanpa, että leiriläisille iskivät suhteellisen pahat vieroitusoireet, kun nyt ei saanutkaan olla puhelin kämmenessä 24/7. 

Toista leiriavustajaa/työntekijää kompaten:
 "Another day in the office"-näkymä on kyllä aika hulppea!



Suloiset ponikaverukset
Hauskin kokemus (ainakin itselleni :D) oli varmaankin leirikaste. Tällä kertaa leiriläiset saivat itse olla p...niin siis mitä? En paljastakkaan siitä sen enempää, sillä kesä tuo tullessaan vielä useamman leirin kasteiden kera!


Mitä aarteita sateenkaarenpäästä löytyykään?

Poni ottaa iisisti... :D
Leirin viimeisenä päivänä pääsin vielä itsekkin yllätyksekseni ratsastamaan ja sattumalta vieläpä Romeon selkään! Lähdimme puolien leiriläisten kanssa maastoilemaan harjat hulmuten ja taas kerran sain yhden ihanan hevosmuiston lisää. Aikalailla vuosi sitten omalla leirilläni maastoilin Romeon kanssa lämpimänä kesäpäivänä ja se taitaakin olla edelleen parhain muistoni hevosten kanssa!

Lihapullaponi valmiina maastoon!

Kaksi leiriä olisi nyt takanapäin ja vielä yksi kiikareissa. Palaillaan taas sittemmin!


-Juuli

torstai 10. toukokuuta 2018

Kourallinen jotakin uutta

Kirjaimellisesti kuvakaunis Ratsutila Wikner!

Viime sunnuntai kului taas kisojen parissa. Tälläkin kertaa olin itse kisaamassa, mutta tällä kertaa vähän vieraamman ratsun kanssa. Kisalistoissa lukikin sitten loppujen lopuksi "Julianna Kokonmäki-Vip". Lähdin radalle siis hiukan epäluuloisin fiiliksin kisaamaan, mutta aivan turhaan! Vip hoiti hommansa hienosti radalla ja ei ole kyllä yhtään hassumpi poni. 

Viimeiset poseeraukset ennen radalle lähtöä :D

Näin ollen sunnuntaini painottui aikalailla kokonaan kisahommiin ja huipentumana oli oma ratani! Palataanpa nyt siis vielä kisapäivään ja sen tunnelmiin.

(c)Pinja

(c)Pinja

Perinteisesti olin jälleen kerran makoisat 30min myöhässä kanslia- ja buffettivuorostani, mutta onnekseni ihanat tallilaiset sijaistivat unikekoa...
Kaiken säädön jälkeen kisaratsuni Vip seisoi valmiina karsinassaan varsin tyylikkäät kamppeet yllään. Vipin toinen ratsastaja toi lainaksi Freejump-jalustimet, sekä huovan ja en kyllä voi kiistää etteikö panostus ollut huipussaan.

Radankävely hujahti nopeasti alta ja pian istuinkin jo Vipin selässä sormet ristissä. Ponihan ei täysin ventovieras minulle ollut, sillä olin 2015 loppuvuonna pääsin Vipillä menemään. Tosin olihan siitäkin jo useampi vuosi, ja en koskaan ollut Vipillä ylittänyt puomin puomiakaan.

Hiukan kaukaa lähtenyt hyppy?
(c)Sofia

(c)Sofia
Verryttely sujui ripakasti ja yllätyksekseni Vip kävi jopa hieman kuumana. Kahden verkkahypyn jälkeen ei mennyt enää kauaa, kun olin jo aloittamassa rataa. Vip kuunteli apuja hyvin ja kaikki hypyt osuivat aika hyvin kohdilleen. Viidennellä esteellä kuski ei ollut kuitenkaan tarpeeksi skarppina ja hyppy lähti aivan liian kaukaa. Kyydissä onneksi pysyttiin, mutta aikamoista säätöä kyllä oli...
Rata sujui loppuun asti tasaisena ja uusinta alkoi varsin sutjakasti. Ensimmäistä kertaa uskalsin itse revitellä ja otin kunnollisia oikotetä. Vip hyppäsi upeasti huonojenkin lähestymisten jälkeen, mutta toiseksi viimeiselle esteelle ei enää puhti riittänyt, kun koko tie meni penkin alle. Näin ollen luiskahdimme esteen ohi ihan oman virheeni takia ja otimme siihen sitten uuden lähestymisen, ja suoritimme radan loppuun.

(c)Titta

Aika komeahan tuo Vip on?
(c)Titta

(c)Miisa
Saan kyllä kiittää Vipaa aikamoisista pelasteluista,kun en itse tajunnut aina ratsastaa. Voin kuitenkin sanoa olevani tyytyväinen, sillä olihan tuo kaikinpuolin ihan kiva rata ja poni toimi mukavasti!

Nyt vielä asiasta kukkaruukuun; Tänään koitti se päivä, kun vihdoin uskaltauduin kuvaamaan videota! :D Youtubesta löytyy paljon toivottu hoitorutiinivideo, jossa pääsette näkemään pieniä paloja normaalista hoitojutuista.

(Psst, käyhän tilaamassa kanavani!)

Video ei anna ihan todenmukaista kuvaa, mutta sentään nyt edes materiaalia on. Itsessään koko video ei vastaa odotuksiani ja toteutus osoittautuikin vähän haastavaksi. 
Mutta kaikki lähtevät jostain ja tässä olisi nyt ensimmäinen heppavideoni! :)

Ensipostaukseen! 


-Juuli

torstai 3. toukokuuta 2018

Rusketusrajoja ja hiekkapilviä

"Kevät, oi kevät. Se vasta ihanaa aikaa onkin. Ruohon korret alkavat poukkoilla lujaa vauhtia maakuoren läpi ja pikkuhiljaa jokainen ojanpenkka täyttyy kirkkaan värisistä kukista.


Samaan aikaan elämä ratsutila Wiknerillä alkaa kukoistamaan. Hevosiin iskee keväinen riemu ja kenttäkausi alkaa. Pian jokaisen ratsastajan tunnistaa t-paidan ja ratsastushanskojen luomista rusketusrajoista.
Kentänlaita kuhisee innokaita tallityttöjä, jotka hikihatussa räpsivät kameroillaan kuvia. Hiekka lentelee suurina pilvinä ilmaan, kun hevoset ravaavat laidan vierustalla. Tallinseinämiä pitkin kaikuu satuloiden narina ja kentältä kuuluu epämääräisiä maiskutuksia."

Tälläistä onkin viimeiset parisen viikkoa ollut, ja kevät se vaan jatkaa tuloaan. Ei enää edes kauaa, kun starttaa se kauan odotettu kesäloma. 
Tähän väliin ajattelin luoda tälläisen tunnelmallisemman postauksen, jossa on entistä enemmän kuvailua!

Pääsimme aloittamaan "puomikauden"
 joku aika sitten, ja tässä olemmekin ensimmäisiä
kertoja Romeon kanssa ulkona. :D
(c)Ines  
Pieni, pyöreä, ja hyvin suloinen lihapulla
(c)Ines
Ei niin pieni ja pyöreä lihapulla...Pikemminkin
 suuri kebabtanko?
(c)Ines
(c)Ines 
(c)Aino
 "Satulaan noustuani hymyni kohosi korviin saakka. Kesäinen fiilis valtasi koko kropan, ja oli kerrassaan mahtavaa avata kenttäkausi. Vihdoin ja viimein!
Ei kulunut kuitenkaan kauaa, kun luontoäiti päätti heittää sateen niskoillemme ja taivaalle kokoontui suuri joukko harmaita pilviä. Pisarat ponnahtelivat kypärän kautta reisille ja viimainen tuuli puski vaatteiden lävitse. Sama ei niin keväinen tuuli kiemurteli tiensä tallin räystäisiin, jotka alkoivat sillä samalla hetkellä vihelteelmään. Korkea ääni tunkeutui korviin ja märkä tunnelma alkoi ottaa vallan. Fiilis oli silti katossa ja tuntui, kuin olisin vajonnut kauas pois omaan taianomaiseen kuplaani."

Korkattiin kenttäkausi Bajun kanssa, mutta kylläkin hieman sateisin tunnelmin...
(c)Aino

Iloisin mielin päättyy siis tämäkin postaus ja samoin taisi kyllä päättyä päivä tuntikin. Oli varsin vapauttavaa viilettää pimeän maneesikauden jälkeen ulkoilmassa. Ahh, ihanaa!

Nyt kuitenkin kiitän ja kuittaan, ensi postaukseen siis!


-Juuli

(psst! Postaustoiveita saisi heitellä kommentteihin. Omat ideat alkavat olla vähissä... :D)